Etusivulle

Raskaansarjan huippuammattinyrkkeily 1980-luvulla

Raskaansarjan ammattinyrkkeilyssä oli paljon kovia nimiä ja lahjakkuuksia 1980-luvulla. Toisaalta vuosikymmen toi mukanaan myös joko kokonaan tai osittain hukattuja uria esimerkiksi huumeongelmista johtuen. Kilpailu oli kovaa koko vuosikymmenen ajan, mutta kuitenkin kaksi nyrkkeilijää erottuivat ylitse muiden.

Aluksi on kurkistettava hieman edellisen vuosikymmenen puolelle, jotta voidaan hahmottaa millaisista asetelmista 1980-luvulle tultiin. Nimet kuten Muhammad Ali, Joe Frazier, Ken Norton ja George Foreman olivat suuria supertähtiä ja 1970-luvulla nähtiin monia suuria kamppailuita. George Foreman oli lopettanut uransa vuonna 1977 – palatakseen kymmenen vuotta myöhemmin takaisin kehään.

Larry Holmes oli voittanut eeppisessä ottelussa Ken Nortonin hajaäänituomiolla vuonna 1978. Larry Holmes piti näin ollen hallussaan WBC-liiton mestaruutta. WBC-liiton ja WBA-liiton tittelit olivat hajaantuneet aiemmin, kun Leon Spinks halusi puolustaa mestaruuttaan Muhammad Alia, eikä Ken Nortonia vastaan. Kun Norton voitti Jimmy Youngin, hänestä kruunattiin WBC-liiton mestari jälkikäteen, kun ottelu Leon Spinksiä vastaan ei toteutunut.

Muhammad Alin voitettua uusinta Leon Spinksiä vastaan vuonna 1978 pelissä oli WBA-liiton vyö. Ali ilmoitti tässä kohtaa lopettavansa – vaikkakin teki vielä paluun – jolloin WBA-liiton vyö jäi vapaaksi ja se eriytyi WBC-liitosta. Tätä ennen tilanne liittojen välillä oli ollut selkeämpi ja molemmista vöistä oli oteltu yhtä aikaa vuodesta 1970 alkaen vuoteen 1978 asti lähes poikkeuksetta. WBA-liiton vapaaksi jääneestä tittelistä ottelivat ensimmäisen kerran John Tate ja Gerrie Coetzee vuonna 1979. John Tate voitti ottelun tuomaripistein.

Muhammad Ali yritti palata mestariksi 1980-luvun alussa, mutta ei ollut enää entisensä. Alin tappiot Larry Holmesille ja Trevor Berbickille eivät sinänsä käy eri vuosikymmenten välisestä tasovertailusta, kuten eivät aina käy ne ottelut, joissa 1980-luvulla menestyneitä nyrkkeilijöitä vietiin nousevien kykyjen eteen 1990-luvulla. Monilla 1980-luvun nyrkkeilijöillä oli huumeongelmia, jotka vaikuttivat luonnollisesti uran jatkoon negatiivisesti. Vertailuja tehdessä on otettava huomioon ottelijoiden sen hetkinen tilanne heidän urallaan – mihin suuntaan ura oli menossa sekä muut taustatekijät.

Eli 1980-luvun alussa WBC-liiton mestari oli Larry Holmes ja WBA-liiton mestari oli John Tate. Lineaarisen mestaruuden Larry Holmes peri Muhammad Alilta heidän ottelussaan. Sen sijaan, että mestaruudet olisi pyritty yhdistämään, alkoi varsin sekava kuvio, jossa eri titteleistä oteltiin erikseen vuosikausia. Toisaalta tilannetta selkeytti se, että vaikkakin WBA-liitto oli vanhempi kuin WBC-liitto, niin tässä tapauksessa WBC:n mestaria Larry Holmesia voitiin pitää todellisena mestarina. Tämä asema vahvistui entisestään hänen voittoputkensa jatkumisen myötä.

WBA-liiton vaihtuvat mestarit
WBA-liiton seuraava mestaruuskamppailu käytiin John Taten ja Mike Weaverin välillä vuonna 1980. Weaver tyrmäsi Taten viimeisessä eli 15. erässä, jolloin hän oli uusi WBA-liiton mestari. Kun Larry Holmes oli tyrmännyt Weaverin vain vajaata vuotta aiemmin, vahvisti se entisestään Larry Holmesin asemaa todellisena maailmanmestarina. Liekö tämä ollut yksi syy, miksi titteleiden yhdistämiselle ei nähty tarvetta tässä kohtaa. WBA-liiton mestaruudella oli tässä vaiheessa kakkosluokan mestarin sävy. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että taso olisi ollut huono.

Kilpailu WBA:n mestaruudesta oli kova mestaruuskausien jäädessä varsin lyhyiksi. Weaver onnistui puolustamaan titteliään kaksi kertaa vastustajinaan Gerrie Coetzee ja James Tillis. Herculesmaisen Mike Weaverin koko ura oli varsin erikoinen, sillä jo uran alussa kertyi useita tappioita. Mutta 1980-luvun alussa Weaver oli yksi parhaista raskaansarjan nyrkkeilijöistä. Hän menetti tittelinsä ensimmäisen erän tyrmäystappiolla nopeakätiselle Michael Dokesille, mutta osoitti osaamistaan vuoden 1983 uusinnan tasapelillä mestaruuden jäädessä kuitenkin Dokesille.

Tämän jälkeen WBA:n mestareiksi ottelivat vuosina 1983-1986: Gerrie Coetzee – joka onnistui viimeinkin valtaamaan mestaruuden Dokesia vastaan. Greg Page – jonka otteleminen toi mieleen Muhammad Alin liikkeen ja taidon. Tony Tubbs – nopeasti iskevä uusi mestari. Tim Witherspoon – erittäin lahjakas raskassarjalainen. Mestarit vaihtuivat jo ensimmäisessä puolustuksessa, kunnes Tim Witherspoon onnistui pitämään mestaruutensa brittiläistä tyrmäävää lihaskimppua Frank Brunoa vastaan. Witherspoon menetti tittelin vuonna 1986 yllättäen James ”Luunmurskaaja” Smithiä vastaan jo ensi erässä, vaikka oli edellisenä vuonna ottanut selvän pistevoiton Smithiä vastaan. Witherspoon sanoi olleensa helpottunut hävitessään, sillä näin hän pääsi irti Don Kingin otteesta, joka oli mestari pilaamaan lahjakkaiden ottelijoiden uria. Edellä oli tiivistettynä varsin kirjava vaihtuvien mestarien vaihe WBA-liiton osalta. Tämän jälkeen alkoi uusi aika nuoren mestarin myötä, joka raivasi tiensä yhdeksi kaikkien aikojen legendaarisimmista ottelijoista.

Kun WBA-liiton mestarit vaihtuivat varsin tiuhaan, heistä kukaan ei oikein noussut supertähdeksi. Samaan aikaan Larry Holmes puolusti mestaruuttaan menestyksellä, mutta hänen ympärillään puhuttiin siitä, että hän ei täyttänyt entisen mestarin Muhammad Alin saappaita. Tavallaan puheet olivat turhia, sillä Ali oli kohonnut suureksi tähdeksi myös kehän ulkopuolisten asioiden ja taitavan verbaliikan ansiosta. Kehässä Larry Holmes oli kuitenkin mestaruutensa arvoinen kyvykäs taistelija. Joka tapauksessa näistä syistä 1980-luvun raskaansarjan nyrkkeily oli jäämässä, 1970-luvun varjoon, vaikka urheilullista perustetta tälle ei välttämättä ollut olemassa. Uusi vuosikymmen oli tuonut mukanaan kyvykkäitä raskaansarjan nyrkkeilijöitä enemmän kuin koskaan ennen otteluiden mennessä usein ristiinkin.

Larry Holmes ja uusi IBF-liitto mukaan vuonna 1984
Larry Holmes oli puolustanut WBC-liiton mestaruuttaan peräti 16 kertaa onnistuneesti. Joukossa oli tasaisia kamppailuita. Esimerkiksi Tim Witherspoon otteli Holmesia vastaan täysin tasapäisesti vuonna 1983.

Larry Holmes ajautui ongelmiin WBC-liiton kanssa. Holmes sopi ottelusta Joe Frazierin poikaa, Marvis Frazieria vastaan. WBC-liitto vaati ottelua ykköshaastajaa Greg Pagea vastaan. Voitettuaan Marvis Frazierin jatkoi Holmes ottelemista uuden IBF-liiton mestarina James Smithiä vastaan loppuvuodesta 1984. Kun Larry Holmes ei ollut hävinnyt urallaan kertaakaan, sai uusi liitto tavallaan valta-aseman Larry Holmesin tyrmätessä Smithin 12. erässä.

Larry Holmes oli edelleen lineaarinen mestari ja nyt uuden vastasyntyneen IBF-liiton mestari. WBC-liiton vapaaksi jääneestä vyöstä ottelivat Tim Witherspoon ja Greg Page. Tämän kahden erittäin lahjakkaan ottelijan välisen koitoksen vei pistein nimiinsä Witherspoon. Witherspoon kuitenkin hävisi niukasti puolestaan Pinklon Thomasille, joka otti mestaruuden näin nimiinsä. Thomas, jolla oli todella hyvä vasen suora, tyrmäsi entisen WBA-liiton mestarin Mike Weaverin, mutta hävisi WBC-liiton tittelin pistein Trevor Berbickille vuonna 1986. Jälleen kerran nähtiin miten kovaa kilpailu oli mestarin vaihtuessa tiheästi aivan samoin kuin aiemmin WBA-liiton kohdalla oli ollut. Tämä osoittaa sitä laajaa tasoa, mikä tuohon aikaan oli olemassa. Tilanne oli kuitenkin selkeytymässä uuden ilmiön myötä.

Larry Holmes tavoitteli Rocky Marcianon ennätystä. Marciano voitti aikoinaan 49 ottelua häviämättä kertaakaan. Larry Holmesilla oli kasassaan 48 voittoa ilman ainuttakaan tappiota ja hän ajatteli, että ehkä ennätyksen rikkominen veisi hänet pois Muhammad Alin varjosta. Kuitenkin Michael Spinks onnistui voittamaan Holmesin pistein. Sama toistui myös uusinnassa. Molemmat ottelut olivat erittäin tasaisia. Näin ollen Michael Spinks peri Larry Holmesilta IBF-liiton mestaruuden lisäksi lineaarisen mestaruuden.

Kid Dynamite
Maaliskuun kuudes päivä vuonna 1985 aloitti ammattilaisuransa valmentajalegenda Cus D’Amaton uusi tulokas, joka oli kyseenalaisesti jäänyt vuoden 1984 olympialaisten ulkopuolelle. Näin ollen ammattilaisura piti aloittaa ilman olympiamenestystä eli käytännössä aivan alhaalta.

Michael Gerard Tyson aloitti ammattilaisuran 18-vuotiaana. Kaksi ensimmäistä vastustajaansa Tyson tyrmäsi heti ensimmäisessä erässä. Ensimmäisissä 15 ottelussa Tysonin käsittelystä selvisi avauserää pidemmälle vain neljä vastustajaa. Pisimmälle selvisi Don Halpin niminen ottelijaa, jolle Nukkumatti lauloi unilaulunsa neljännessä erässä. Mike Tyson oli noissa otteluissa iältään vasta 18-19-vuotias. Tysonin kanssa täyden ajan kesti vasta 20. vastustaja. James Tillis otteli Iron Miken kanssa täydet 10 erää häviten pisteillä, Mike Tysonin käyttäessä kuitenkin vastustajaansa kanveesilla ottelun 4. erässä. Tysonin iskuissa oli ennennäkemätöntä voimaa. Välillä vastustajat suorastaan lensivät iskujen voimasta.

Mike Tysonin valmentaja Cus D’Amato oli hänelle kuin isä. Cus D’Amato kuoli vuonna 1985 eikä päässyt näkemään Tysonin nousua raskaansarjan huipulle. Kun Mike Tyson oli tehnyt selvää 27 vastustajastaan vain puolessatoista vuodessa, oli aika kohdata Trevor Berbick, joka oli hallitseva WBC-liiton raskaansarjan maailmanmestari vuonna 1986. Nyt vasta 20-vuotiaalla Mike Tysonilla oli mahdollisuus tehdä historiaa nousemalla kaikkien aikojen nuorimpana raskaansarjan maailmanmestariksi. Ennätystä piti nimissään Cus D’Amaton aiempi valmennettava Floyd Patterson, joka voitti tittelin 21-vuotiaana. Mike Tysonilla kesti vajaat kaksi erää tyrmätä hallitseva mestari Trevor Berbick. Berbickillä ei ollut ottelussa mitään mahdollisuutta 20-vuotiasta nuorukaista vastaan. Trevor Berbick ei ollut kokenut urallaan mitään vastaavaa. Kukaan ei ollut iskenyt häntä yhtä kovaa ja yhtä usein kuin Tyson. Berbick yritti vielä väkisin nousta ylös, mutta hän kaatuili vain ympäri kehää yrittäessään selvitä jaloilleen. Raskassarja oli saanut uuden kuninkaan Iron Mike Tysonista.

Raskaansarjan nuori hallitsija
Heti seuraavassa ottelussa oli pelissä myös WBA-liiton mestaruus James "Luunmurskaaja" Smithiä vastaan. Mike Tyson valtasi kahden liiton mestaruudet voittamalla ottelun ylivoimaisesti pistein 120-106, 119-107 ja 119-107. Seuraavassa ottelussa Mike Tysonin haastoi Pinklon Thomas vuonna 1987, joka oli siis hävinnyt aiemmin WBC-liiton mestaruutensa niukasti pistein Trevor Berbickille. Heti ensimmäisestä erästä lähtien Pinklon Thomas joutui valtavaan ryöpytykseen. Heti kävi selväksi, että Thomasilla on hyvä iskunkestävyys, kun hän kesti Tysonin joka puolelta tulleita kovia koukkuja. Thomas otteli hyviäkin eriä, kunnes kuudennessa erässä Tyson iski yli 15 koukkua peräkkäin Thomasin leukaperiin eikä kukaan voi sitä kestää. Ei kestänyt myöskään Pinklon Thomas ja matsi oli ohi.

Seuraavassa ottelussa Mike Tysonia vastaan asettui IBF-liiton mestari Tony Tucker. Tucker oli voittanut vapaana olleen mestaruuden James ”Buster”  Douglasia vastaan. Mestaruus jäi vapaaksi, kun Michael Spinks kohtasi  Gerry Cooneyn, eikä liiton määräämää ykköshaastajaa Tony Tuckeria. Tucker oli Mike Tysonia selvästi ulottuvampi, kuten Tysonin vastustajat yleensäkin olivat ja hän liikkui myös hyvin. Selvällä pistevoitolla Tyson lunasti itselleen kaikkien liittojen mestaruuden. Näin Mike Tyson oli kiistaton ja voittamaton maailmanmestari. Mike Tyson jatkoi voittokulkuaan kehässä. Hän tyrmäsi kolme seuraavaa MM-haastajaansa, joiden joukossa oli muun muassa entinen pitkäaikainen mestari Larry Holmes, jonka Tyson tyrmäsi neljännessä erässä vuonna 1988.

Tuolloin ajateltiin, että ainoa jolla voi olla mahdollisuuksia Tysonia vastaan, on voittamaton Michael Spinks, jonka lista oli lukemissa 31 voittoa, 0 tappiota ja 0 ratkaisematonta. Michael Spinksillä oli edelleen lineaarinen mestaruus, sillä hän ei ollut mestaruuttaan kehässä hävinnyt. Ottelussa Mike Tysonia vastaan pelissä oli raskaansarjan kaikkien liittojen hyväksymä kiistaton maailmanmestaruus ja lineaarinen maailmanmestaruus, joka oli kulkenut siis Muhammad Alilta Larry Holmesille vuonna 1980 ja sitten Larry Holmesilta Michael Spinksille vuonna 1985. Tyson vastaan Spinks -ottelu käytiin kesällä 1988. Spinks oli ensimmäisen kerran polvillaan vain hieman reilun minuutin kohdalla. Se oli ensimmäinen kerta, kun Michael Spinks oli urallaan kanveesilla. Ottelu jatkui tämän jälkeen vain neljä sekuntia, jonka jälkeen Spinks ei enää ylös noussut. Spinksillä ei ollut mitään mahdollisuutta huippukunnossa ollutta Mike Tysonia vastaan.

Tämän jälkeen Mike Tyson siirtyi Don Kingin riveihin. Valmentaja Kevin Rooney erotettiin, mikä oli virhe, sillä Rooney oli ollut Cus D’Amaton opissa ja ymmärsi Tysonin nyrkkeilytyylin hyvin. Tämä vaikutti Mike Tysonin nyrkkeilyyn negatiivisesti, kuten teki myös kehän ulkopuoliset ongelmat. Michael Spinksiä vastaan käydyn ottelun jälkeen Tyson otteli vuonna 1989 Frank Brunoa vastaan ja edelleen panoksena oli kiistaton maailmanmestaruus. Tyson kaatoi tämän lihasvuoren viidennessä erässä. Seuraavassa ottelussa kiistaton mestaruus säilyi Tysonilla puolentoista minuutin työn jälkeen, kun Carl ”The Truth” Williams sai todeta totuuden Tysonin vasemman koukun osuessa tämän leukaperiin. Vuonna 1989 perustettiin myös WBO-liitto, jolla ei tuolloin ollut valtaliiton asemaa. Liiton ensimmäinen mestari oli italialainen Francesco Damiani. Vuosien saatossa WBO-liitto on vakiinnuttanut asemansa yhdeksi neljästä suuresta liitosta ammattinyrkkeilyssä.

Uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä suunnitteilla oli ottelu Mike Tysonin ja Evander Holyfieldin välille, mutta eräällä James ”Buster” Douglasilla oli aikomuksena sotkea nuo suunnitelmat.

Raskaansarjan ammattinyrkkeilijöitä 1980-luvulta:
Trevor Berbick, Jamaika
Ottelutilasto 1980-luvulla: 22-6-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBC-liiton MM-ottelussa 1981. WBC-liiton MM 1986.

Tyrell Biggs, USA
Ottelutilasto 1980-luvulla: 16-3-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBC, WBA ja IBF-liittojen MM-ottelussa 1987.

Frank Bruno, Iso-Britannia
Alias: True Brit
Ottelutilasto 1980-luvulla: 32-3-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBA-liiton MM-ottelussa 1986. WBC, WBA ja IBF-liiton MM-ottelussa 1989.

Gerrie Coetzee, Etelä-Afrikka
Alias: The Boksburg Bomber
Ottelutilasto 1980-luvulla: 8-4-1
Saavutukset 1980-luvulla: WBA-liiton MM-ottelussa 1980. WBA-liiton MM 1983-1984.

Gerry Cooney, USA
Alias: Gentleman
Ottelutilasto 1980-luvulla: 6-2-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBC-liiton MM-ottelussa 1982.

Francesco Damiani, Italia
Ottelutilasto 1980-luvulla: 25-0-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBO-liiton MM 1989-.

Michael Dokes, USA
Alias: Dynamite
Ottelutilasto 1980-luvulla: 25-2-2
Saavutukset 1980-luvulla: WBA-liiton MM 1982-1983.

James Douglas, USA
Alias: Buster
Ottelutilasto 1980-luvulla: 28-4-1
Saavutukset 1980-luvulla: IBF-liiton MM-ottelussa 1987.

Marvis Frazier, USA
Alias: Little Smoke
Ottelutilasto 1980-luvulla: 19-2-0
Saavutukset 1980-luvulla: Voitot James Tillistä 1985, Jose Ribaltaa 1985 ja James Smithiä 1986 vastaan.

Mitch Green, USA
Alias: Blood
Ottelutilasto 1980-luvulla: 16-2-1
Saavutukset 1980-luvulla: USBA-titteliottelussa 1985.

Larry Holmes, USA
Alias: The Easton Assassin
Ottelutilasto 1980-luvulla: 16-3-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBC-liiton MM 1980- (voitti tittelin 1978). IBF-liiton MM 1984-1985. WBC, WBA ja IBF-liittojen MM-ottelussa 1988.

Evander Holyfield, USA
Alias: The Real Deal
Ottelutilasto 1980-luvulla: 23-0-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBC, WBA ja IBF-liittojen MM (cruiser).

Greg Page, USA
Ottelutilasto 1980-luvulla: 23-8-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBC-liiton MM-ottelussa 1984. WBA-liiton MM 1984-1985.

Jose Ribalta, Kuuba
Alias: El Nino
Ottelutilasto 1980-luvulla: 30-4-1
Saavutukset 1980-luvulla: Voitto muun muassa Leon Spinksistä 1987.

Donovan Ruddock, Kanada
Alias: Razor
Ottelutilasto 1980-luvulla: 21-1-1
Saavutukset 1980-luvulla: Voitot muun muassa Mike Weaveristä 1986 ja James Smithistä 1989.

James Smith, USA
Alias: Bonecrusher
Ottelutilasto 1980-luvulla: 22-8-1
Saavutukset 1980-luvulla: IBF-liiton MM-ottelussa 1984. WBA-liiton MM 1986. WBC ja WBA-liittojen MM-ottelussa 1987.

Renaldo Snipes, USA
Alias: Mr. Snipes
Ottelutilasto 1980-luvulla: 26-7-1
Saavutukset 1980-luvulla: WBC-liiton MM-ottelussa 1981.

Michael Spinks, USA
Alias: Jinx
Ottelutilasto 1980-luvulla: 22-1-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBC, WBA ja IBF-liittojen MM (light heavy). IBF-liiton MM 1985-. WBC, WBA ja IBF-liittojen MM-ottelussa 1988. Lineaarinen MM 1985-1988.

John Tate, USA
Alias: Big John
Ottelutilasto 1980-luvulla: 14-3-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBA-liiton MM-ottelussa 1980 (mestari 1979).

Pinklon Thomas, USA
Alias: Pink
Ottelutilasto 1980-luvulla: 18-3-1
Saavutukset 1980-luvulla: WBC-liiton MM 1984-1986. WBC ja WBA-liittojen MM-ottelussa 1987.

James Tillis, USA
Alias: Quick
Ottelutilasto 1980-luvulla: 26-17-1
Saavutukset 1980-luvulla: WBA-liiton MM-ottelussa 1981.

Tony Tubbs, USA
Alias: TNT
Ottelutilasto 1980-luvulla: 27-2-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBA-liiton MM 1985-1986. WBC, WBA ja IBF-liittojen MM-ottelussa 1988.

Tony Tucker, USA
Alias: TNT
Ottelutilasto 1980-luvulla: 35-1-0
Saavutukset 1980-luvulla: IBF-liiton MM 1987. WBC, WBA ja IBF-liittojen MM-ottelussa 1987.

Mike Tyson, USA
Alias: Iron
Ottelutilasto 1980-luvulla: 37-0-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBC-liiton MM 1986-. WBA-liiton MM 1987-. IBF-liiton MM 1987-. Lineaarinen MM 1988-. Nuorin raskaansarjan MM kautta aikojen – 20 vuotta 4 kuukautta ja 22 päivää 1986. Yhdeksän voitokasta MM-tittelin puolustusta 1986-1989.

Mike Weaver, USA
Alias: Hercules
Ottelutilasto 1980-luvulla: 13-5-1
Saavutukset 1980-luvulla: WBA-liiton MM 1980-1982.

Carl Williams, USA
Alias: The Truth
Ottelutilasto 1980-luvulla: 22-3-0
Saavutukset 1980-luvulla: IBF-liiton MM-ottelussa 1985. WBC, WBA ja IBF-liittojen MM-ottelussa 1989.

Tim Witherspoon, USA
Alias: Terrible
Ottelutilasto 1980-luvulla: 29-3-0
Saavutukset 1980-luvulla: WBC-liiton MM-ottelussa 1983. WBC-liiton MM 1984. WBA-liiton MM 1986.

Teksti ja tilastojen kasaus: Kirmo Varvikko 11.1.2020