Etusivulle

Välityksien vaikutus maastanostoon Onko maastanosto raa'an voiman mittari?

Sitä miten paljon välitykset vaikuttavat maastanostoon, ei voimailua seuraamaton monesti ymmärrä. Myöskään kaikki voimailun harrastajatkaan eivät välttämättä ole perillä asiasta.

Joskus asia herätti minussa ihmetystä, kun kävin voimanostokisoissa. Kilpailussa saattoi olla kaksi eri tyyppistä nostajaa. Isommassa painoluokassa oli lyhyempi ja vahvemman näköinen nostaja, joka oli tehnyt jalkakyykyssä ja penkkipunnerruksessa kovat tulokset. Kevyemmässä painoluokassa oli toinen nostaja, joka oli edellistä kaveria pitempi ja vartalo muistutti lähinnä juoksijan vartaloa eikä jalkakyykky tai varsinkaan penkkipunnerrus ollut kulkenut kovinkaan hyvin. Sitten kun maastanosto oli tehty oli kevyt ja pitkäraajainen nostaja tehnyt selvästi paremman maastanostotuloksen kuin vahvan näköinen ja lyhytkätinen nostaja. Herää kysymys. Eikös maastanoston pitänyt olla nykyajan raa'an voiman mittari, kun varustekehittely on vaikuttanut eniten jalkakyykkyyn ja penkkipunnerrukseen?

Maastanoston ero muihin nostomuotoihin
Maastanosto on ainoa voimanoston nostomuoto, jossa tanko on lavan päällä. Jalkakyykyssä ja penkkipunnerruksessa nostajille tulee samat vaiheet. Toki nostomatka vaihtelee eri nostajilla. Jalkakyykyssä nosto pitää mennä niin syvään, että nostajan reiden yläpinta on lonkkanivelen kohdalta alempana kuin polven yläpinta. Jos tätä asiaa verrataan maastanostoon, voisi ajatella että jalkakyykky tehtäisiin joltain tietyltä korkeudelta. Esimerkiksi voimatelineeseen säädettäisiin pinnat aina tietylle korkeudelle, josta noston pitäisi lähteä. Tämä aiheuttaisi sen, että lyhyille nostajille liike olisi korkea kyykky ja pitkille nostajille syväkyykky. Tämähän vaikuttaisi tuloksiin todella paljon. Tässä ei tietenkään olisi mitään järkeä, mutta otin asian esille, jotta sitä voidaan verrata maastanostoon. Nyt kun maastanosto lähtee aina samasta kohtaa nostolavalta, joutuu toinen nostaja kumartumaan alemmas saadakseen tangosta kiinni, kun taas toinen saa pitkillä käsillä aiemmin tangosta kiinni ja nosto näyttää loppuojennukselta. Tämä vaikuttaa tulokseen todella paljon nivelkulmista johtuen. Myös loppuasentoon pääsemisessä on eroa, kun toinen nostaa tangon vain vähän polven yläpuolelle ja toinen nivusiin asti.

Seuraavassa kuvasarjassa yritän hieman havainnollistaa asiaa.


Lähtöasento huonohkoilla välityksillä.


Lähtöasento loistavilla välityksillä.


Loppuasento huonohkoilla välityksillä.


Loppuasento loistavilla välityksillä.

Lopuksi
Voimamieskisoissa sallitaan yleensä vain kapea nostotyyli maastanostossa. Voimanostossa taas voidaan vetää ns. sumotyylilläkin, missä kädet ovat jalkojen sisäpuolella. On aivan selvää, että hyvien välityksien omaavan nostajan, joka vetää sumotyylillä, ei tarvitse olla raa'assa lihasvoimassa samalla tasolla kuin lyhytkätinen kapealta nostava voimailija. Toki esimerkiksi 200 kilon nostaminen vaatii fysiikan lakien mukaan aina saman voiman, mutta edullisilla nivelkulmilla tarvittava voima on helpompi tuottaa.

Mielestäni maastanosto ei yksinään ole kovin hyvä voiman mittari. Mutta jos kilpailussa on sekä punnerrus että maastanosto, niin niiden yhteistulos kertoo paljon kilpailijan voimista. Voimanostokisassa on penkkipunnerrus ja maastanosto sekä voimamieskisassa on monesti mukana tukkipunnerrus ja maastanosto. Jos vetäjätyyppi myös punnertaa hyvin tai punnertajatyyppi vetää paljon, on kysymyksessä tosi vahva kaveri. Toki on myös kilpailijoita joiden välitykset eivät erityisesti suosi tai haittaa punnerrusta eikä maastanostoa. He ovat yleensä tasaisia molemmissa nostomuodoissa.

Teksti: Kirmo Varvikko 2007